Kun lojuu himassa kipeenä kamalan flunssan ja kurkkukivun kourissa, sitä välillä alkaa miettimään elämän syntyjä syviä. Koulupäivä onnekkaasti ja aika poikkeuksellisesti loppui jo puoli kaksitoista, joten puhtaalla omallatunnolla lähdin samantien kotiin sairastamaan. En tiedä olenko sitten liian vähän flunssassa tai jotain, mutta täähän on vaihteen vuoks ihan kivaa!
Kävin hakemassa kaupasta valmiskeiton ja neljä erilaatuista - tarkasti valittua - suklaapatukkaa. Kotona odotti laatikko Finrexiniä, verkkarit ja valtava peitto. Asettauduin sohvan nurkkaan kädenulottuvilla kaikki tarpeellinen (puhelin, läppäri, kasa aikakausilehtiä, nenäliinoja, kirja ja suklaata) ja päätin että koska sairasvuoteessa ei kouluhommia jaksa tehdä ja telkkari ei houkuttanut, voisin lukea rästiin jääneet lehdet. Mulla oli muutama numero Imagea, uusin Mondo ja Matkaopas sekä Voi Hyvin ja Trendi.
Lehtien lukemisesta tulee melkein aina tosi hyvä mieli. Tämänkertaiset numerot oli taas täynnä inspiroivia ja rohkaisevia lukupaketteja ja aloin taas miettimään omaa tulevaisuuttani. Mitä oikein haluan olla? Mikä olisi unelma-ammattini ja mitä paskaa milloin kierrän maapallon ympäri kun siitä ollaan haaveiltukin jo niin pitkään??
Koulun aloittaminen vajaa kuukausi sitten oli iso ja positiivinen muutos mun elämässä. Tuntui että olin ainakin parin vuoden ajan junnannut ihan paikallaan työpaikoissa joissa en sitten kuitenkaan ihan viihtynyt ja joista tienasin keskinkertaisesti. Unelmia reissaamisesta oli ollut jo pitkään, mutten ikinä saanut niin tiukkaa otetta itsestäni rahansäästäjänä, että minnekään olisin voinut lähteä. Harmi! Aloin haaveilla opiskelusta ja kouluttautumisesta ja vihdoin sitten sain kutsun Porvoon Haaga-Heliaan opiskelemaan Matkailualaa.
No miten nyt taas sitten tuntuu niin tyytymättömältä! Koulu on kiva ja mahdollisuuksia alalla paljon. En vain silti vieläkään tiedä mitä haluan alalta ja mitä kaikkia mahdollisuuksia se voi tuoda. Työharjoitteluja ja vaihtarivuosia on mahdollista tehdä ulkomailla ja se olisi haaveissa. Olikohan juuri Trendissä Anna Puun haastattelu, jossa se mun mielestä osuvasti sanoi valinnanvapauden voivan olla myös vankila. Kun elintaso on kohentunut on meidän sukupolvelle hoettu että meistä voi tulla ihan mitä vain. Sekin voi aiheuttaa ahdistusta!
Käytiin koulun kanssa Matkamessuilla ja siellä oli mielenkiintoisen luennon omien unelmien tavoittelusta pitämässä aivan järkyttävän karismaattinen mies jonka nimeä en suureksi harmikseni saa ollenkaan mieleen. Se oli innostava ja kannustava puhe, ja minuunkin jäi kylvemään ajatus rohkeasta Goalieni tavoittelusta. Tämä lavalla energisesti puhuva mies kehotti kirjoittamaan omat unelmat paperille vaikka joka päivä.
Mussa tämä aiheutti myös päinvastaisen reaktion - ahdistuksen. Olen ollut niin hukassa sen kanssa mitkä ovat unelmiani ja mitä haluan tehdä, että asioiden konkreettinen listaaminen tuntuu hankalalta. Koitan nyt kuitenki laittaa vaikka pari asiaa tapetille:
1. Aion kolmen vuoden sisään tehdä ainakin kuukauden mittaisen matkan Intiaan tai jonnekkin Etelä-Amerikan mantereelle, en oo ihan vielä päättänyt.
2. Aion käydä koulun huolellisesti loppuun ja luoda itselleni työharjoittelujen ja vaihtojen kautta hyvät suhteet ja verkostot tulevaisuuden työpaikkoja varten.
Ei mulla tänään muuta. Hyvää rokulipäivää itsekullekkin!
-Ilona
